Lopputekstit

Lopetellaampa sitten tämäkin reissu, että voi alkaa keskittymään seuraavaan.

Tosiaan, olipa hieman erilainen reissu tällä kertaa, kun mukaan tuli mahdutettua tuo reipas viikko Teneriffalla. Filippiinit oli kyllä lievästi sanottuna pettymys. En oikeastaan voinut kuvitellakkaan millainen turistirysä koko saariryhmä olikaan. Onneksi löysimme sentään vähän hiljaisempiakin kohteita sieltä, mutta silti jäi hieman harmittamaan. Hintataso oli melkolailla kallis, kun vertaa muihin Aasian maihin, joissa on tullut vierailtua. Sekin on jo sinällään aika paljon. Hintatasolla nyt tarkoitetaan sitten muutakin, kuin tuohon alkoholin kanssa puuhasteluun liittyviä kustannuksia. Alkoholiin menevät varat ovat vähän kuin meillä töissä lentotunnit. Ne menevät täysin eri momentilta eikä niitä voi laskea. Varmaan sekin voi olla syynä siihen, että henkilökohtainen konkurssihan tässä jo kohta häämöttää. Sekä minulle että valtiolle.


Brunei nyt tuli ehkä enemmän vierailtua maapisteen takia, kuin siksi että siellä nyt olisi niin hirveästi erilaista nähtävää. Eikä siellä kyllä ollutkaan. Oli todella vaikeaa keksiä tekemistä, edes siksi yhdeksi iltapäiväksi, kun kaikki nähtävyydet oli katsottu noin kahdessa tunnissa. Eniten tosiaan hämmensi se, kun kaikki kadut olivat aivan tyhjiä. Välillä tuntui, että eihän täällä ole oikeasti muita ihmisiä, kuin me. Sinänsä kuitenkin ihan siisti maa ja ne vähätkin tapaamamme ihmiset olivat kohtuullisen ystävällisiä. Hieno kontrasti kyllä ihailla paikan kuuluisinta nähtävyyttä, Sulttaanin moskeijaa keskellä kaupunkia. On hienot vesialtaat ympärillä, kultaa joka paikassa yms. Kuvan ottaminen paikasta vaatii kyllä melkoista asettelua, koska koko palatsin toinen reuna on kiinni hökkelikylässä, jota ehkä suomalaisen mittapuun mukaan voisi myös slummiksi kutsua. Ja meillä sitten höpistään tuloerojen kasvusta.

Tai siis tietenkin höpistään, koska onhan se nyt tosiaankin sitten niin kauhean väärin, että Päivi 36, Hervannasta (nimi muutettu) 2 lapsen yh-äiti, kouluttamaton ja tietenkin omasta halustaan työtön, saa vähemmän tukia kuukaudessa, kuin orjatyössä itsensä kipeäksi raatava alkoholisti kapiainen palkkaa. Molemmat kun ovat tavallaan valtiolla töissä. Toinen elättää valtiota ja toinen valtion elätettävänä. Lienee parasta lopettaa politiikan puiminen tähän. Siis ennenkuin yksinkeskustelu ylittää maahanmuuttokriittisyyden liipaisukynnyksen.



Jaahas, sitten takaisin aiheeseen. Eli pari iltaa Kuala Lumpurissa, hyvin paljon humalassa, meni varsin nopeasti. Toisaalta aivan sama missä suuressa kaupungissa olisi ollut. Todella mitäänsanomaton paikka, varsinkin, kun kaikki nähtävyydet sieltä on tosiaan tullut jo parin edellisen reissun aikana kahlattua.

Kiinasta alkaa väkisinkin muodostua yksi suosikkikohteista. Vielä kun pääsisi sinne Tiibettiin joskus. No ehkä ensi vuoden puolella, koska tämän vuoden reissuplaanit on jo tehty. Dali oli kyllä tosi hieno paikka, kuten myös Kunming.  Chengdussa saatiin paikallista opastusta ja pääsimme ehkä siitäkin vähän enemmän perille kuin viime kerralla. Tosin pandat on vieläkin näkemättä ja siksihän sielläkin 90% ihmisistä vierailee. Noh, ompahan sitten ensi kerrallakin jotain tekemistä, kun eivät kuitenkaan laske länkkäreitä sinne Tiibettiin.


Teneriffa oli paljon siistimpi, kuin luulinkaan. Tosin eniten siellä hämmästytti paikallisten käytös turisteja kohtaan. Paikoitellen lähenteli jopa intialaisten luokkaa. Jos joku vielä kehuu minulle espanjalaisten olevan maailman ystävällisimpiä ihmisiä, niin voin lämpimästi suositella käymään ihan missä tahansa paikassa ja tekemään pientä vertailua. Vaikka sitten Porissa, jos ei muuta keksi. Jos et esimerkiksi viitsi alkaa ihan jokaiselle ravintolan sisäänheittäjälle selittämään, että miksi et tule juuri hänen ravintolaansa syömään, saattaa joutua melkoisen halveksunnan kohteeksi. Kaverihan saattoi lähteä vierelle kävelemään ja kertomaan miten epäkohtelias minä olen, kun en suostu kuuntelemaan/vastaamaan/selittämään, että olin juuri syönyt eikä juuri nyt kiinnosta syödä enempää. No sinänsä ei minua haittaa, kusipää, mikä kusipää, mutta luulisi että joitain muitakin ihmisiä olisi ko. ilmiöön törmännyt ja siitä häiriintynyt.

Harmi, kun se puhelinkin kyykkäsi sitten tuolla Filippiineillä. Jäi kaikki hyvät taulukot mitä kummallisimmasta asioista täyttämättä. Luonnollisesti rupesin kotona esittelemään, että katsoppas miten paska puhelin, niin tokihan se starttasi laakista itsensä tulille ja on toiminut ihan moitteetta siittä asti. Hienoa. Eikä vituttanut paljoa.

Oli kyllä hieno reissu taas kerran. Älyttömän iso kiitos jälleen kerran reissuseuralle, teitte todella hienon reissun tästäkin ja toitte monta äärettömän hyvää ja hienoa kokemusta ja krapulaa tältäkin reissulta.

Suurin kiitos pitää kuitenkin kohdistaa kotiväelle. Jotenkin tuntuu, että on maailman onnellisimmassa asemassa, kun omaa tälläisen harrastuksen ja kiinnostuksen kohteen ja parempi puolisko vielä mahdollistaa sen toteuttamisen. Joten kiitos kulta, että sain taas kerran remuta superkännissä ympäri maailmaa kavereiden kanssa. Olin nätisti, kuten aina.

Tiedän kokemuksesta, että ihan kaikille ei kyseistä "lisenssiä" välttämättä heltiäisi. Ainakaan kovinkaan helpolla. Yrittäkää vaikka.

Ps. Mikäli onnistuit samaan "lisenssin", ottaisitko yhteyttä blogin toimitukseen ja katsotaan minne lähdettäisiin.

Jaahas, tälläinen blogi tällä kertaa.

Päätösjorinoita

Päätösjorinoiden kirjoitusolosuhteet ovat lähes luksusta kun saa istua omalla sohvalla kahvikupposen kanssa.. Olkoonkin vaan costa ricaa, mutta aina se on tuhat kertaa parempaa kuin Kiinalaiset tai Filippiiniläiset serkkunsa. Lisäksi ei tarvitse miettiä, että saako tätä tekstiä ikinä koskaan julkaistuksi joko toimimattoman netin tai Kiinan valtion epätoivoisten netin sensurointiyritysten takia.

Viisi viikkoa on melko lyhyt aika maailmalla kun alkuun pääsee(enpä olisi uskonut näin sanovani vielä muutama vuosi sitten). Vaan kyllä siinä ajassakin ehtii kun noita edellisiä tekstejä lueskelee. Tällä kertaa siinä ajassa ehti olla Filippiineillä kolmisen viikkoa, käydä Bruneissa ja Malesiassa sekä olla Kiinassa pari viikkoa. Jos kerrankin pysyisi hetken lähes asialinjalla ja kaivelisi sieltä oluen ja rommin avulla pakatuista aivosynapseista, että mitä muuta jäi mieleen. Toivottavasti purkaminen onnistuu ilman tallennusolotilaa. huomenna on kuitenkin työpäivä.

Filippiineistä jäi mieleen todella kirkkaat vedet ja hienot hiekkarannat. Kyllä siellä niin hienoja rantakohteita on, että kannattaa tutustua jos on mahdollisuus. Lisäksi löytyy jos jonkinlaista veteen liittyvää aktiviteettiä. Liikkuminenhan siellä on suuressa mittakaavassa vähän hankalaa kun saarelta toiselle kestää laivalla(jos niitä nyt sattuu kulkemaan) jopa parikin päivää. Vaihtoehtona on sitten lentäminen. Siellä kannattaa tietty selvittää vähän etukäteen, että mille saarelle matkustaa jos ei puolivuotta panttivankina kiinnosta. Tiet on osaltaan vähän huonoja ja se viiden tunnin bussimatka kestää tosiaan sen seitsemän tuntia. Vaan hauska se on kuitenkin seurailla paikallisten menoa kun väkeä on bussin sisällä ja katolla, ikkunat auki ja ovi myös kun se ei pysy kiinni. Kukko huutaa katolla ja toinen vastaa sisältä. Bussi on tietty täynnä pölyä kun soratietä mennään. Näin jälkeenpäin ajateltuna, kolme viikkoa oli kuitenkin ehkä vähän pitkä aika olla rantakohteissa… Kyllähän sen tietää, mihin ne harrastukset keskittyy sen kalojen ihmettelyn lisäksi. 0,7€ ei ole kuitenkaan 0,75l:n rommipullosta kovin paljon..

Brunei ja Malesia olivat lähinnä läpikulkumaita. Brunei ei taida olla varsinainen turistikohde. Siitä maasta jäi lähinnä mieleen, että ei olla köyhiä ja kipeitä.. tai siis kaikki eivät ole. Sulttaanin moskeijasta kun ottaa valokuvan oikeasta suunnasta niin taustalla näkyy joku hökkelikylä. Vaan onpahan nyt käyty sielläkin. Malesiaanhan me suunnistimme lähinnä Petteriä tapaamaan ja niinhän se pari päivää siellä meni kun ennakkoon pelättiinkin.. Päästiin kuitenkin Kiinan koneeseen kaikkia mahdollisia todennäköisyys laskelmia uhmaten. Vai mitä Tero?

Kiinaan menon ensisijainen tarkoitus oli päästä Tiibetiin ja sitä kautta vähän notkumaan Mount Everestille. Eihän se tietenkään onnistunut, mutta Terohan siitä jo purnasi. No, on joku syy mennä vielä kerran Kiinaan. Saatiinpas kuitenkin aika kulumaan siellä sen pariviikkoa. Tuli ajettua junalla ihan vähän ja palauteltua mieliin, mitä tarkoittaa kun on paljon ihmisiä tai paljon autoja. Myös se on varsin hauskaa, haasteellista ja tuottaa mielenkiintoisia yllätyksiä kun kielimuuri on varsin todellinen.

Varsinaiset turistikohteethan siellä tuli kierrettyä jo viimekerralla, että nyt keskityttiin sitten kaikkeen muuhun.. joopajoo…. Veljen lapset pyysivät Kiinasta muuten tuliaisiksi sellaiset riisinviljelijän lakit.. Arvatkaapas onko sellaisia puolimetriä halkaisijaltaan olevia kartiota helppo raahata ympäri maailmaa. EI! Eli olisi syytä pitää ne edes hetken ehjänä..


Lähtiessäni silloin helmikuun alkupuolella taisin naapureilleni todetta, että oliskos tämän talven lumityöt tehty. Vaan paskat! Perjantaina kun tulin 18.3, niin seuraavana yönä satoi sen 10cm lunta.. Ei auttanut kuin ottaa kola käteen ja lähteä pihalle. Työt onneksi alkoivat rennoissa merkeissä kun heti toisena päivänä oli ulkoilupäivä Sappeen hiihtokeskuksessa. alkulämmittelyksi kävin tempaisemassa 14km:ä murtsikkaa ja kroppa oli kyllä ainakin sykemittarin perusteella ihmeissään kun lyötiin sukset jalkaan. Viisi viikkoa letsgou- elämää muuten nostaa painoa 2,5 kg ja kasvattaa vyötärön ympärystää 6cm:ä. On taas joku syy liikkua :)

Edellisestä reissusta voisi sanoa ainakin sen verran oppineensa, että tällä kertaa rinkka painoi jo lähtiessä 13kg vähemmän kuin viimeksi, eli nyt lähdettiin yhdeksällä kilolla matkaan. On sitä huomattavasti mukavampi kantaa. Parasta on edelleenkin hyvä reissuseura. Se takaa viihtyvyyden ja sen, että kotimaahan riittää raportoitavaa, vaikka ihan yritettäisiin käyttäytyäkin.

Mitäpä seuraavaksi.. No, enpä tiedä vielä. Reissuun lähtökynnys ei ole kovin korkea ja joissain tietyissä tilanteissa saattaa jo matkakuumekin nostaa päätään. Avoimin mielin mennään ja ehdotuksia otetaan aina vastaan ;)

Unelmavavy

Jatketaampas sitten taas taalta Teneriffan lammosta.

Eli oltiin sitten Kallen kanssa Pekingissa vahan eri alueilla kuin ennen. Olin pitanyt Pekingia jotenkin tosi vanhana ja hieman ehka jopa kehittymattomampana kuin vaikka Shanghaita. Vaarassa oltiin taas kerran. Oltiin tosi "juppi"alueella. Kaikkialla pilvenpiirtajia ja muitakin hienosto-osan merkkeja. Selvaahan oli ettei sellaisesta kukaan pida. Noh, lahinna valitsimmekin majoituksen kuitenkin mainosten perusteella, lahistolla kun on "maailman hienoin baarikatu". Sinne kun paastiin niin taas oltiin ihmeissamme. Kehtasivat pyytaa yli 4 euroa siita laimeasta litkusta jota paikalliset kehtaavat myos olueksi kutsua. Vitutti.

Noh, alun tutustumisen jalkeen olikin selvaa, etta vierailu paikalliseen siwaan ja suunta kohti majoitusta. Ei muuta kuin pohjat kohdilleen ja takaisin tinkaamaan. Alkuun oli vahan tiukemaa, kun elekielella alettiin tinkaamaan kahta olutta yhden hinnalla. Siinakin paa-asiassa onnistuttiin ihan hyvin.  Kunnes jossain vaiheessa iltaa baarimikko kehtasi tarjota samaan vaivalla neuvottelemaamme hintaan (4e) kahta pienta pulloa 2,5%:sta "olutta". Seurasi jalleen Aku Ankkamainen rajahdyskohtaus ja kaljat seka baarimikko jaivat holmistyneina ihmettelemaan rahjaavien suomalaisten kiroilun savyttamaa poistumista paikalta.

Noh, siitakin taas kuitenkin rauhoituttiin ja jatkettiin iltaa. Hyvin meni ja ihan aamuun asti. Sinansa kuitenkin ihmetytti tama typera baarikatu. Hiton kallista ja se varmaan selittikin miksi vietimme iltaa taas kerran lahes kahdestaan. Noh, eihan sen toisaalta ole niin valia, kun on kerran nainkin hyvaa seuraa.

Lahto kuitenkin koitti ja reissu piti paattaa ja vaihtaa lomamoodiin. Ei muuta kuin aamulla kentalle Pekingissa, 7,5h lento Moskovaan ja sielta 1,5h lento Helsinkiin. Helsingissa sitten vaihdettiinkin ensin ihanaiset tervetulosuudelmat ja halaukset ja sen jalkeen tulikin tiukka komento siistiytymaan. Eli ei siis muuta kuin naaman hoylays, shortsit kulmahousuihin, t-paita kauluspaitaan ja jakaus keskelle paalakea. Paluu arkeen oli siis tavallaan koittanut. Noh, sen jalkeen kun oli paasty unelmavavymoodiin alkoikin lomamatka Teneriffalle. Lento Lontooseen 3h ja muutama tunti unta (hotellissa tietenkin) ja sitten 4h lento tanne Los Christianosiin. Samaan aikaan kuin viela kaantaa kelloa 8h taakseppain niin tuli sillekkin paivalle mittaa.

Uskomatonta muuten miten paljon on kaikkea sellaista tavaraa, jota ilman en tiennyt mitenkaan tulevani toimeen. Erikoisinta siina on se, etta ne pitaa tietenkin pakata kaikki sellaisen kuution kokoiseen alumiinikonttiin, jota myos matkalaukuksi kutsutaan. Varsin oletettavaa on myos se, etta tama kontti painaa vahintaan puolet matkustajan painosta. On niin rentoa ja ihanaa olla auringossa, lampimassa, hikoilemassa ja kiroilemassa, kun tuo kontti ei nyt niin sitten ehka kuljekkaan ihan niin mukavasti kuin on suunniteltu. Tai siis kaipa se naisten mielesta kulkee. Minun mielesta ei. Taas vitutti.

Tulee muuten melkoinen ongelma, kun vaikka esimerkiksi Lontoon kentalla matkalaukkujen noutamisen jalkeen ennen tullia joku seurueesta menee vessaan, toinen vaihtamaan rahaa, kolmas automaatille, loput postailee ja sitten tavataan tullin jalkeen siten, etta yksi merikont... Eikun matkalaukku on unohtunut toiselle puolelle. Sinansa laukulla niin valia, mutta mikali kohta 5v lapsen rakkain lelu olisi ollut sen laukun paalla, niin katastrofi olisi ollut valmis. Ja olihan se.

Noh, kivaa on kuitenkin ollut. Edellisesta kanarian vierailustakin kun alkaa olla jo melkein 20v niin sinallaan ihan mukavaa kayda virkistamassa muistikuvia pakettimatkailijoiden paratiisista. Kylla tallaisessa paikassa lomailu onnistuu varsin hyvin, mutta sellaiseen matkatunnelmaan paasyyn ei tasta paikasta kylla ole. Taikka sitten kirjoittaja on vaan liian ylimielinen paskiainen kasittaakseensa taman paikan ainutlaatuisuutta.

Kaytiin Kiinalaisessa syomassa. Paikka oli tosiaan nimetty ihan Kiinalaiseksi ravintolaksi. Saihan sielta myos tuota Kiinan reissuilla tutuksi tullutta Tsingtao-olutta. Pettymyksekseni olut oli kuitenkin tehty Ranskassa ja prosenttejakin oli aivan liikaa. Perati 4,7%. Ei tullut yhtaan sellainen olo, etta olisi ollut Kiinassa. Varsinkaan kun mina seka puhuin enemman Kiinaa etta naytin enemman Kiinalaiselta, kuin nama ravintoloitsijat. Samalla reissulla tuli muuten todistettua, ettei silla pelkalla Suomella taalla parjaa. Ihan turha kenenkaan omatoimimatkailijan lesottella.

Sattuipa nimittain niin, etta edellamme ko. ravintolaan asteli kaksi vahan vanhempaa savolaispariskuntaa. Joista ainakin toinen rouva oli komentteista paatelleen hyvin lahella nalkakuolemaa. "Kuolooo nalakkaaan". Noh ruuat saatiin kuitenkin tilattua ja syotya, kunnes toinen herrasmiehista lahti metsastamaan vessaa. Ei auttanut kova-aaniset huudahdukset tarjoilijalle, etta "Veski?, Veski? Noh, Veee Seee?" Eipa tarjoilija raukka siita tietenkaan mitaan tajunnut. Sivusta seuranneena ja herran kusihadan tarttuessa jo itseenikin paatin kohteliaasti pelastaa miehen nololta hatapissalta housuihin. Vaikka oikeinhan se olisi savolaisille kuitenkin ollut. 4:n espanjantunnin kokemuksella sain hyvat ohjeet vessaan ja herra paasi tarpeillensa. Mutta tosiaan, vaikka jokaisessa ravintolassa onkin ruokalistat Suomeksikin, niin ei silla silti parjaa. Varsinkaan, jos elekieli on lahinna kasien levittelya ja kummallista huohotusta.

Kohtahan sita pitaa jo palata kotiin ja toihin. On se kylla hienoa. Johan tassa on toimettomana maattukkin.

Etta sellaista. Kuvaton ja aakkoseton teksti. Mutta kayhan se nainkin.