Päätösjorinoita

Päätösjorinoiden kirjoitusolosuhteet ovat lähes luksusta kun saa istua omalla sohvalla kahvikupposen kanssa.. Olkoonkin vaan costa ricaa, mutta aina se on tuhat kertaa parempaa kuin Kiinalaiset tai Filippiiniläiset serkkunsa. Lisäksi ei tarvitse miettiä, että saako tätä tekstiä ikinä koskaan julkaistuksi joko toimimattoman netin tai Kiinan valtion epätoivoisten netin sensurointiyritysten takia.

Viisi viikkoa on melko lyhyt aika maailmalla kun alkuun pääsee(enpä olisi uskonut näin sanovani vielä muutama vuosi sitten). Vaan kyllä siinä ajassakin ehtii kun noita edellisiä tekstejä lueskelee. Tällä kertaa siinä ajassa ehti olla Filippiineillä kolmisen viikkoa, käydä Bruneissa ja Malesiassa sekä olla Kiinassa pari viikkoa. Jos kerrankin pysyisi hetken lähes asialinjalla ja kaivelisi sieltä oluen ja rommin avulla pakatuista aivosynapseista, että mitä muuta jäi mieleen. Toivottavasti purkaminen onnistuu ilman tallennusolotilaa. huomenna on kuitenkin työpäivä.

Filippiineistä jäi mieleen todella kirkkaat vedet ja hienot hiekkarannat. Kyllä siellä niin hienoja rantakohteita on, että kannattaa tutustua jos on mahdollisuus. Lisäksi löytyy jos jonkinlaista veteen liittyvää aktiviteettiä. Liikkuminenhan siellä on suuressa mittakaavassa vähän hankalaa kun saarelta toiselle kestää laivalla(jos niitä nyt sattuu kulkemaan) jopa parikin päivää. Vaihtoehtona on sitten lentäminen. Siellä kannattaa tietty selvittää vähän etukäteen, että mille saarelle matkustaa jos ei puolivuotta panttivankina kiinnosta. Tiet on osaltaan vähän huonoja ja se viiden tunnin bussimatka kestää tosiaan sen seitsemän tuntia. Vaan hauska se on kuitenkin seurailla paikallisten menoa kun väkeä on bussin sisällä ja katolla, ikkunat auki ja ovi myös kun se ei pysy kiinni. Kukko huutaa katolla ja toinen vastaa sisältä. Bussi on tietty täynnä pölyä kun soratietä mennään. Näin jälkeenpäin ajateltuna, kolme viikkoa oli kuitenkin ehkä vähän pitkä aika olla rantakohteissa… Kyllähän sen tietää, mihin ne harrastukset keskittyy sen kalojen ihmettelyn lisäksi. 0,7€ ei ole kuitenkaan 0,75l:n rommipullosta kovin paljon..

Brunei ja Malesia olivat lähinnä läpikulkumaita. Brunei ei taida olla varsinainen turistikohde. Siitä maasta jäi lähinnä mieleen, että ei olla köyhiä ja kipeitä.. tai siis kaikki eivät ole. Sulttaanin moskeijasta kun ottaa valokuvan oikeasta suunnasta niin taustalla näkyy joku hökkelikylä. Vaan onpahan nyt käyty sielläkin. Malesiaanhan me suunnistimme lähinnä Petteriä tapaamaan ja niinhän se pari päivää siellä meni kun ennakkoon pelättiinkin.. Päästiin kuitenkin Kiinan koneeseen kaikkia mahdollisia todennäköisyys laskelmia uhmaten. Vai mitä Tero?

Kiinaan menon ensisijainen tarkoitus oli päästä Tiibetiin ja sitä kautta vähän notkumaan Mount Everestille. Eihän se tietenkään onnistunut, mutta Terohan siitä jo purnasi. No, on joku syy mennä vielä kerran Kiinaan. Saatiinpas kuitenkin aika kulumaan siellä sen pariviikkoa. Tuli ajettua junalla ihan vähän ja palauteltua mieliin, mitä tarkoittaa kun on paljon ihmisiä tai paljon autoja. Myös se on varsin hauskaa, haasteellista ja tuottaa mielenkiintoisia yllätyksiä kun kielimuuri on varsin todellinen.

Varsinaiset turistikohteethan siellä tuli kierrettyä jo viimekerralla, että nyt keskityttiin sitten kaikkeen muuhun.. joopajoo…. Veljen lapset pyysivät Kiinasta muuten tuliaisiksi sellaiset riisinviljelijän lakit.. Arvatkaapas onko sellaisia puolimetriä halkaisijaltaan olevia kartiota helppo raahata ympäri maailmaa. EI! Eli olisi syytä pitää ne edes hetken ehjänä..


Lähtiessäni silloin helmikuun alkupuolella taisin naapureilleni todetta, että oliskos tämän talven lumityöt tehty. Vaan paskat! Perjantaina kun tulin 18.3, niin seuraavana yönä satoi sen 10cm lunta.. Ei auttanut kuin ottaa kola käteen ja lähteä pihalle. Työt onneksi alkoivat rennoissa merkeissä kun heti toisena päivänä oli ulkoilupäivä Sappeen hiihtokeskuksessa. alkulämmittelyksi kävin tempaisemassa 14km:ä murtsikkaa ja kroppa oli kyllä ainakin sykemittarin perusteella ihmeissään kun lyötiin sukset jalkaan. Viisi viikkoa letsgou- elämää muuten nostaa painoa 2,5 kg ja kasvattaa vyötärön ympärystää 6cm:ä. On taas joku syy liikkua :)

Edellisestä reissusta voisi sanoa ainakin sen verran oppineensa, että tällä kertaa rinkka painoi jo lähtiessä 13kg vähemmän kuin viimeksi, eli nyt lähdettiin yhdeksällä kilolla matkaan. On sitä huomattavasti mukavampi kantaa. Parasta on edelleenkin hyvä reissuseura. Se takaa viihtyvyyden ja sen, että kotimaahan riittää raportoitavaa, vaikka ihan yritettäisiin käyttäytyäkin.

Mitäpä seuraavaksi.. No, enpä tiedä vielä. Reissuun lähtökynnys ei ole kovin korkea ja joissain tietyissä tilanteissa saattaa jo matkakuumekin nostaa päätään. Avoimin mielin mennään ja ehdotuksia otetaan aina vastaan ;)