Lopputekstit

Lopetellaampa sitten tämäkin reissu, että voi alkaa keskittymään seuraavaan.

Tosiaan, olipa hieman erilainen reissu tällä kertaa, kun mukaan tuli mahdutettua tuo reipas viikko Teneriffalla. Filippiinit oli kyllä lievästi sanottuna pettymys. En oikeastaan voinut kuvitellakkaan millainen turistirysä koko saariryhmä olikaan. Onneksi löysimme sentään vähän hiljaisempiakin kohteita sieltä, mutta silti jäi hieman harmittamaan. Hintataso oli melkolailla kallis, kun vertaa muihin Aasian maihin, joissa on tullut vierailtua. Sekin on jo sinällään aika paljon. Hintatasolla nyt tarkoitetaan sitten muutakin, kuin tuohon alkoholin kanssa puuhasteluun liittyviä kustannuksia. Alkoholiin menevät varat ovat vähän kuin meillä töissä lentotunnit. Ne menevät täysin eri momentilta eikä niitä voi laskea. Varmaan sekin voi olla syynä siihen, että henkilökohtainen konkurssihan tässä jo kohta häämöttää. Sekä minulle että valtiolle.


Brunei nyt tuli ehkä enemmän vierailtua maapisteen takia, kuin siksi että siellä nyt olisi niin hirveästi erilaista nähtävää. Eikä siellä kyllä ollutkaan. Oli todella vaikeaa keksiä tekemistä, edes siksi yhdeksi iltapäiväksi, kun kaikki nähtävyydet oli katsottu noin kahdessa tunnissa. Eniten tosiaan hämmensi se, kun kaikki kadut olivat aivan tyhjiä. Välillä tuntui, että eihän täällä ole oikeasti muita ihmisiä, kuin me. Sinänsä kuitenkin ihan siisti maa ja ne vähätkin tapaamamme ihmiset olivat kohtuullisen ystävällisiä. Hieno kontrasti kyllä ihailla paikan kuuluisinta nähtävyyttä, Sulttaanin moskeijaa keskellä kaupunkia. On hienot vesialtaat ympärillä, kultaa joka paikassa yms. Kuvan ottaminen paikasta vaatii kyllä melkoista asettelua, koska koko palatsin toinen reuna on kiinni hökkelikylässä, jota ehkä suomalaisen mittapuun mukaan voisi myös slummiksi kutsua. Ja meillä sitten höpistään tuloerojen kasvusta.

Tai siis tietenkin höpistään, koska onhan se nyt tosiaankin sitten niin kauhean väärin, että Päivi 36, Hervannasta (nimi muutettu) 2 lapsen yh-äiti, kouluttamaton ja tietenkin omasta halustaan työtön, saa vähemmän tukia kuukaudessa, kuin orjatyössä itsensä kipeäksi raatava alkoholisti kapiainen palkkaa. Molemmat kun ovat tavallaan valtiolla töissä. Toinen elättää valtiota ja toinen valtion elätettävänä. Lienee parasta lopettaa politiikan puiminen tähän. Siis ennenkuin yksinkeskustelu ylittää maahanmuuttokriittisyyden liipaisukynnyksen.



Jaahas, sitten takaisin aiheeseen. Eli pari iltaa Kuala Lumpurissa, hyvin paljon humalassa, meni varsin nopeasti. Toisaalta aivan sama missä suuressa kaupungissa olisi ollut. Todella mitäänsanomaton paikka, varsinkin, kun kaikki nähtävyydet sieltä on tosiaan tullut jo parin edellisen reissun aikana kahlattua.

Kiinasta alkaa väkisinkin muodostua yksi suosikkikohteista. Vielä kun pääsisi sinne Tiibettiin joskus. No ehkä ensi vuoden puolella, koska tämän vuoden reissuplaanit on jo tehty. Dali oli kyllä tosi hieno paikka, kuten myös Kunming.  Chengdussa saatiin paikallista opastusta ja pääsimme ehkä siitäkin vähän enemmän perille kuin viime kerralla. Tosin pandat on vieläkin näkemättä ja siksihän sielläkin 90% ihmisistä vierailee. Noh, ompahan sitten ensi kerrallakin jotain tekemistä, kun eivät kuitenkaan laske länkkäreitä sinne Tiibettiin.


Teneriffa oli paljon siistimpi, kuin luulinkaan. Tosin eniten siellä hämmästytti paikallisten käytös turisteja kohtaan. Paikoitellen lähenteli jopa intialaisten luokkaa. Jos joku vielä kehuu minulle espanjalaisten olevan maailman ystävällisimpiä ihmisiä, niin voin lämpimästi suositella käymään ihan missä tahansa paikassa ja tekemään pientä vertailua. Vaikka sitten Porissa, jos ei muuta keksi. Jos et esimerkiksi viitsi alkaa ihan jokaiselle ravintolan sisäänheittäjälle selittämään, että miksi et tule juuri hänen ravintolaansa syömään, saattaa joutua melkoisen halveksunnan kohteeksi. Kaverihan saattoi lähteä vierelle kävelemään ja kertomaan miten epäkohtelias minä olen, kun en suostu kuuntelemaan/vastaamaan/selittämään, että olin juuri syönyt eikä juuri nyt kiinnosta syödä enempää. No sinänsä ei minua haittaa, kusipää, mikä kusipää, mutta luulisi että joitain muitakin ihmisiä olisi ko. ilmiöön törmännyt ja siitä häiriintynyt.

Harmi, kun se puhelinkin kyykkäsi sitten tuolla Filippiineillä. Jäi kaikki hyvät taulukot mitä kummallisimmasta asioista täyttämättä. Luonnollisesti rupesin kotona esittelemään, että katsoppas miten paska puhelin, niin tokihan se starttasi laakista itsensä tulille ja on toiminut ihan moitteetta siittä asti. Hienoa. Eikä vituttanut paljoa.

Oli kyllä hieno reissu taas kerran. Älyttömän iso kiitos jälleen kerran reissuseuralle, teitte todella hienon reissun tästäkin ja toitte monta äärettömän hyvää ja hienoa kokemusta ja krapulaa tältäkin reissulta.

Suurin kiitos pitää kuitenkin kohdistaa kotiväelle. Jotenkin tuntuu, että on maailman onnellisimmassa asemassa, kun omaa tälläisen harrastuksen ja kiinnostuksen kohteen ja parempi puolisko vielä mahdollistaa sen toteuttamisen. Joten kiitos kulta, että sain taas kerran remuta superkännissä ympäri maailmaa kavereiden kanssa. Olin nätisti, kuten aina.

Tiedän kokemuksesta, että ihan kaikille ei kyseistä "lisenssiä" välttämättä heltiäisi. Ainakaan kovinkaan helpolla. Yrittäkää vaikka.

Ps. Mikäli onnistuit samaan "lisenssin", ottaisitko yhteyttä blogin toimitukseen ja katsotaan minne lähdettäisiin.

Jaahas, tälläinen blogi tällä kertaa.

Päätösjorinoita

Päätösjorinoiden kirjoitusolosuhteet ovat lähes luksusta kun saa istua omalla sohvalla kahvikupposen kanssa.. Olkoonkin vaan costa ricaa, mutta aina se on tuhat kertaa parempaa kuin Kiinalaiset tai Filippiiniläiset serkkunsa. Lisäksi ei tarvitse miettiä, että saako tätä tekstiä ikinä koskaan julkaistuksi joko toimimattoman netin tai Kiinan valtion epätoivoisten netin sensurointiyritysten takia.

Viisi viikkoa on melko lyhyt aika maailmalla kun alkuun pääsee(enpä olisi uskonut näin sanovani vielä muutama vuosi sitten). Vaan kyllä siinä ajassakin ehtii kun noita edellisiä tekstejä lueskelee. Tällä kertaa siinä ajassa ehti olla Filippiineillä kolmisen viikkoa, käydä Bruneissa ja Malesiassa sekä olla Kiinassa pari viikkoa. Jos kerrankin pysyisi hetken lähes asialinjalla ja kaivelisi sieltä oluen ja rommin avulla pakatuista aivosynapseista, että mitä muuta jäi mieleen. Toivottavasti purkaminen onnistuu ilman tallennusolotilaa. huomenna on kuitenkin työpäivä.

Filippiineistä jäi mieleen todella kirkkaat vedet ja hienot hiekkarannat. Kyllä siellä niin hienoja rantakohteita on, että kannattaa tutustua jos on mahdollisuus. Lisäksi löytyy jos jonkinlaista veteen liittyvää aktiviteettiä. Liikkuminenhan siellä on suuressa mittakaavassa vähän hankalaa kun saarelta toiselle kestää laivalla(jos niitä nyt sattuu kulkemaan) jopa parikin päivää. Vaihtoehtona on sitten lentäminen. Siellä kannattaa tietty selvittää vähän etukäteen, että mille saarelle matkustaa jos ei puolivuotta panttivankina kiinnosta. Tiet on osaltaan vähän huonoja ja se viiden tunnin bussimatka kestää tosiaan sen seitsemän tuntia. Vaan hauska se on kuitenkin seurailla paikallisten menoa kun väkeä on bussin sisällä ja katolla, ikkunat auki ja ovi myös kun se ei pysy kiinni. Kukko huutaa katolla ja toinen vastaa sisältä. Bussi on tietty täynnä pölyä kun soratietä mennään. Näin jälkeenpäin ajateltuna, kolme viikkoa oli kuitenkin ehkä vähän pitkä aika olla rantakohteissa… Kyllähän sen tietää, mihin ne harrastukset keskittyy sen kalojen ihmettelyn lisäksi. 0,7€ ei ole kuitenkaan 0,75l:n rommipullosta kovin paljon..

Brunei ja Malesia olivat lähinnä läpikulkumaita. Brunei ei taida olla varsinainen turistikohde. Siitä maasta jäi lähinnä mieleen, että ei olla köyhiä ja kipeitä.. tai siis kaikki eivät ole. Sulttaanin moskeijasta kun ottaa valokuvan oikeasta suunnasta niin taustalla näkyy joku hökkelikylä. Vaan onpahan nyt käyty sielläkin. Malesiaanhan me suunnistimme lähinnä Petteriä tapaamaan ja niinhän se pari päivää siellä meni kun ennakkoon pelättiinkin.. Päästiin kuitenkin Kiinan koneeseen kaikkia mahdollisia todennäköisyys laskelmia uhmaten. Vai mitä Tero?

Kiinaan menon ensisijainen tarkoitus oli päästä Tiibetiin ja sitä kautta vähän notkumaan Mount Everestille. Eihän se tietenkään onnistunut, mutta Terohan siitä jo purnasi. No, on joku syy mennä vielä kerran Kiinaan. Saatiinpas kuitenkin aika kulumaan siellä sen pariviikkoa. Tuli ajettua junalla ihan vähän ja palauteltua mieliin, mitä tarkoittaa kun on paljon ihmisiä tai paljon autoja. Myös se on varsin hauskaa, haasteellista ja tuottaa mielenkiintoisia yllätyksiä kun kielimuuri on varsin todellinen.

Varsinaiset turistikohteethan siellä tuli kierrettyä jo viimekerralla, että nyt keskityttiin sitten kaikkeen muuhun.. joopajoo…. Veljen lapset pyysivät Kiinasta muuten tuliaisiksi sellaiset riisinviljelijän lakit.. Arvatkaapas onko sellaisia puolimetriä halkaisijaltaan olevia kartiota helppo raahata ympäri maailmaa. EI! Eli olisi syytä pitää ne edes hetken ehjänä..


Lähtiessäni silloin helmikuun alkupuolella taisin naapureilleni todetta, että oliskos tämän talven lumityöt tehty. Vaan paskat! Perjantaina kun tulin 18.3, niin seuraavana yönä satoi sen 10cm lunta.. Ei auttanut kuin ottaa kola käteen ja lähteä pihalle. Työt onneksi alkoivat rennoissa merkeissä kun heti toisena päivänä oli ulkoilupäivä Sappeen hiihtokeskuksessa. alkulämmittelyksi kävin tempaisemassa 14km:ä murtsikkaa ja kroppa oli kyllä ainakin sykemittarin perusteella ihmeissään kun lyötiin sukset jalkaan. Viisi viikkoa letsgou- elämää muuten nostaa painoa 2,5 kg ja kasvattaa vyötärön ympärystää 6cm:ä. On taas joku syy liikkua :)

Edellisestä reissusta voisi sanoa ainakin sen verran oppineensa, että tällä kertaa rinkka painoi jo lähtiessä 13kg vähemmän kuin viimeksi, eli nyt lähdettiin yhdeksällä kilolla matkaan. On sitä huomattavasti mukavampi kantaa. Parasta on edelleenkin hyvä reissuseura. Se takaa viihtyvyyden ja sen, että kotimaahan riittää raportoitavaa, vaikka ihan yritettäisiin käyttäytyäkin.

Mitäpä seuraavaksi.. No, enpä tiedä vielä. Reissuun lähtökynnys ei ole kovin korkea ja joissain tietyissä tilanteissa saattaa jo matkakuumekin nostaa päätään. Avoimin mielin mennään ja ehdotuksia otetaan aina vastaan ;)