Päätösjorinoita

Päätösjorinoiden kirjoitusolosuhteet ovat lähes luksusta kun saa istua omalla sohvalla kahvikupposen kanssa.. Olkoonkin vaan costa ricaa, mutta aina se on tuhat kertaa parempaa kuin Kiinalaiset tai Filippiiniläiset serkkunsa. Lisäksi ei tarvitse miettiä, että saako tätä tekstiä ikinä koskaan julkaistuksi joko toimimattoman netin tai Kiinan valtion epätoivoisten netin sensurointiyritysten takia.

Viisi viikkoa on melko lyhyt aika maailmalla kun alkuun pääsee(enpä olisi uskonut näin sanovani vielä muutama vuosi sitten). Vaan kyllä siinä ajassakin ehtii kun noita edellisiä tekstejä lueskelee. Tällä kertaa siinä ajassa ehti olla Filippiineillä kolmisen viikkoa, käydä Bruneissa ja Malesiassa sekä olla Kiinassa pari viikkoa. Jos kerrankin pysyisi hetken lähes asialinjalla ja kaivelisi sieltä oluen ja rommin avulla pakatuista aivosynapseista, että mitä muuta jäi mieleen. Toivottavasti purkaminen onnistuu ilman tallennusolotilaa. huomenna on kuitenkin työpäivä.

Filippiineistä jäi mieleen todella kirkkaat vedet ja hienot hiekkarannat. Kyllä siellä niin hienoja rantakohteita on, että kannattaa tutustua jos on mahdollisuus. Lisäksi löytyy jos jonkinlaista veteen liittyvää aktiviteettiä. Liikkuminenhan siellä on suuressa mittakaavassa vähän hankalaa kun saarelta toiselle kestää laivalla(jos niitä nyt sattuu kulkemaan) jopa parikin päivää. Vaihtoehtona on sitten lentäminen. Siellä kannattaa tietty selvittää vähän etukäteen, että mille saarelle matkustaa jos ei puolivuotta panttivankina kiinnosta. Tiet on osaltaan vähän huonoja ja se viiden tunnin bussimatka kestää tosiaan sen seitsemän tuntia. Vaan hauska se on kuitenkin seurailla paikallisten menoa kun väkeä on bussin sisällä ja katolla, ikkunat auki ja ovi myös kun se ei pysy kiinni. Kukko huutaa katolla ja toinen vastaa sisältä. Bussi on tietty täynnä pölyä kun soratietä mennään. Näin jälkeenpäin ajateltuna, kolme viikkoa oli kuitenkin ehkä vähän pitkä aika olla rantakohteissa… Kyllähän sen tietää, mihin ne harrastukset keskittyy sen kalojen ihmettelyn lisäksi. 0,7€ ei ole kuitenkaan 0,75l:n rommipullosta kovin paljon..

Brunei ja Malesia olivat lähinnä läpikulkumaita. Brunei ei taida olla varsinainen turistikohde. Siitä maasta jäi lähinnä mieleen, että ei olla köyhiä ja kipeitä.. tai siis kaikki eivät ole. Sulttaanin moskeijasta kun ottaa valokuvan oikeasta suunnasta niin taustalla näkyy joku hökkelikylä. Vaan onpahan nyt käyty sielläkin. Malesiaanhan me suunnistimme lähinnä Petteriä tapaamaan ja niinhän se pari päivää siellä meni kun ennakkoon pelättiinkin.. Päästiin kuitenkin Kiinan koneeseen kaikkia mahdollisia todennäköisyys laskelmia uhmaten. Vai mitä Tero?

Kiinaan menon ensisijainen tarkoitus oli päästä Tiibetiin ja sitä kautta vähän notkumaan Mount Everestille. Eihän se tietenkään onnistunut, mutta Terohan siitä jo purnasi. No, on joku syy mennä vielä kerran Kiinaan. Saatiinpas kuitenkin aika kulumaan siellä sen pariviikkoa. Tuli ajettua junalla ihan vähän ja palauteltua mieliin, mitä tarkoittaa kun on paljon ihmisiä tai paljon autoja. Myös se on varsin hauskaa, haasteellista ja tuottaa mielenkiintoisia yllätyksiä kun kielimuuri on varsin todellinen.

Varsinaiset turistikohteethan siellä tuli kierrettyä jo viimekerralla, että nyt keskityttiin sitten kaikkeen muuhun.. joopajoo…. Veljen lapset pyysivät Kiinasta muuten tuliaisiksi sellaiset riisinviljelijän lakit.. Arvatkaapas onko sellaisia puolimetriä halkaisijaltaan olevia kartiota helppo raahata ympäri maailmaa. EI! Eli olisi syytä pitää ne edes hetken ehjänä..


Lähtiessäni silloin helmikuun alkupuolella taisin naapureilleni todetta, että oliskos tämän talven lumityöt tehty. Vaan paskat! Perjantaina kun tulin 18.3, niin seuraavana yönä satoi sen 10cm lunta.. Ei auttanut kuin ottaa kola käteen ja lähteä pihalle. Työt onneksi alkoivat rennoissa merkeissä kun heti toisena päivänä oli ulkoilupäivä Sappeen hiihtokeskuksessa. alkulämmittelyksi kävin tempaisemassa 14km:ä murtsikkaa ja kroppa oli kyllä ainakin sykemittarin perusteella ihmeissään kun lyötiin sukset jalkaan. Viisi viikkoa letsgou- elämää muuten nostaa painoa 2,5 kg ja kasvattaa vyötärön ympärystää 6cm:ä. On taas joku syy liikkua :)

Edellisestä reissusta voisi sanoa ainakin sen verran oppineensa, että tällä kertaa rinkka painoi jo lähtiessä 13kg vähemmän kuin viimeksi, eli nyt lähdettiin yhdeksällä kilolla matkaan. On sitä huomattavasti mukavampi kantaa. Parasta on edelleenkin hyvä reissuseura. Se takaa viihtyvyyden ja sen, että kotimaahan riittää raportoitavaa, vaikka ihan yritettäisiin käyttäytyäkin.

Mitäpä seuraavaksi.. No, enpä tiedä vielä. Reissuun lähtökynnys ei ole kovin korkea ja joissain tietyissä tilanteissa saattaa jo matkakuumekin nostaa päätään. Avoimin mielin mennään ja ehdotuksia otetaan aina vastaan ;)

Unelmavavy

Jatketaampas sitten taas taalta Teneriffan lammosta.

Eli oltiin sitten Kallen kanssa Pekingissa vahan eri alueilla kuin ennen. Olin pitanyt Pekingia jotenkin tosi vanhana ja hieman ehka jopa kehittymattomampana kuin vaikka Shanghaita. Vaarassa oltiin taas kerran. Oltiin tosi "juppi"alueella. Kaikkialla pilvenpiirtajia ja muitakin hienosto-osan merkkeja. Selvaahan oli ettei sellaisesta kukaan pida. Noh, lahinna valitsimmekin majoituksen kuitenkin mainosten perusteella, lahistolla kun on "maailman hienoin baarikatu". Sinne kun paastiin niin taas oltiin ihmeissamme. Kehtasivat pyytaa yli 4 euroa siita laimeasta litkusta jota paikalliset kehtaavat myos olueksi kutsua. Vitutti.

Noh, alun tutustumisen jalkeen olikin selvaa, etta vierailu paikalliseen siwaan ja suunta kohti majoitusta. Ei muuta kuin pohjat kohdilleen ja takaisin tinkaamaan. Alkuun oli vahan tiukemaa, kun elekielella alettiin tinkaamaan kahta olutta yhden hinnalla. Siinakin paa-asiassa onnistuttiin ihan hyvin.  Kunnes jossain vaiheessa iltaa baarimikko kehtasi tarjota samaan vaivalla neuvottelemaamme hintaan (4e) kahta pienta pulloa 2,5%:sta "olutta". Seurasi jalleen Aku Ankkamainen rajahdyskohtaus ja kaljat seka baarimikko jaivat holmistyneina ihmettelemaan rahjaavien suomalaisten kiroilun savyttamaa poistumista paikalta.

Noh, siitakin taas kuitenkin rauhoituttiin ja jatkettiin iltaa. Hyvin meni ja ihan aamuun asti. Sinansa kuitenkin ihmetytti tama typera baarikatu. Hiton kallista ja se varmaan selittikin miksi vietimme iltaa taas kerran lahes kahdestaan. Noh, eihan sen toisaalta ole niin valia, kun on kerran nainkin hyvaa seuraa.

Lahto kuitenkin koitti ja reissu piti paattaa ja vaihtaa lomamoodiin. Ei muuta kuin aamulla kentalle Pekingissa, 7,5h lento Moskovaan ja sielta 1,5h lento Helsinkiin. Helsingissa sitten vaihdettiinkin ensin ihanaiset tervetulosuudelmat ja halaukset ja sen jalkeen tulikin tiukka komento siistiytymaan. Eli ei siis muuta kuin naaman hoylays, shortsit kulmahousuihin, t-paita kauluspaitaan ja jakaus keskelle paalakea. Paluu arkeen oli siis tavallaan koittanut. Noh, sen jalkeen kun oli paasty unelmavavymoodiin alkoikin lomamatka Teneriffalle. Lento Lontooseen 3h ja muutama tunti unta (hotellissa tietenkin) ja sitten 4h lento tanne Los Christianosiin. Samaan aikaan kuin viela kaantaa kelloa 8h taakseppain niin tuli sillekkin paivalle mittaa.

Uskomatonta muuten miten paljon on kaikkea sellaista tavaraa, jota ilman en tiennyt mitenkaan tulevani toimeen. Erikoisinta siina on se, etta ne pitaa tietenkin pakata kaikki sellaisen kuution kokoiseen alumiinikonttiin, jota myos matkalaukuksi kutsutaan. Varsin oletettavaa on myos se, etta tama kontti painaa vahintaan puolet matkustajan painosta. On niin rentoa ja ihanaa olla auringossa, lampimassa, hikoilemassa ja kiroilemassa, kun tuo kontti ei nyt niin sitten ehka kuljekkaan ihan niin mukavasti kuin on suunniteltu. Tai siis kaipa se naisten mielesta kulkee. Minun mielesta ei. Taas vitutti.

Tulee muuten melkoinen ongelma, kun vaikka esimerkiksi Lontoon kentalla matkalaukkujen noutamisen jalkeen ennen tullia joku seurueesta menee vessaan, toinen vaihtamaan rahaa, kolmas automaatille, loput postailee ja sitten tavataan tullin jalkeen siten, etta yksi merikont... Eikun matkalaukku on unohtunut toiselle puolelle. Sinansa laukulla niin valia, mutta mikali kohta 5v lapsen rakkain lelu olisi ollut sen laukun paalla, niin katastrofi olisi ollut valmis. Ja olihan se.

Noh, kivaa on kuitenkin ollut. Edellisesta kanarian vierailustakin kun alkaa olla jo melkein 20v niin sinallaan ihan mukavaa kayda virkistamassa muistikuvia pakettimatkailijoiden paratiisista. Kylla tallaisessa paikassa lomailu onnistuu varsin hyvin, mutta sellaiseen matkatunnelmaan paasyyn ei tasta paikasta kylla ole. Taikka sitten kirjoittaja on vaan liian ylimielinen paskiainen kasittaakseensa taman paikan ainutlaatuisuutta.

Kaytiin Kiinalaisessa syomassa. Paikka oli tosiaan nimetty ihan Kiinalaiseksi ravintolaksi. Saihan sielta myos tuota Kiinan reissuilla tutuksi tullutta Tsingtao-olutta. Pettymyksekseni olut oli kuitenkin tehty Ranskassa ja prosenttejakin oli aivan liikaa. Perati 4,7%. Ei tullut yhtaan sellainen olo, etta olisi ollut Kiinassa. Varsinkaan kun mina seka puhuin enemman Kiinaa etta naytin enemman Kiinalaiselta, kuin nama ravintoloitsijat. Samalla reissulla tuli muuten todistettua, ettei silla pelkalla Suomella taalla parjaa. Ihan turha kenenkaan omatoimimatkailijan lesottella.

Sattuipa nimittain niin, etta edellamme ko. ravintolaan asteli kaksi vahan vanhempaa savolaispariskuntaa. Joista ainakin toinen rouva oli komentteista paatelleen hyvin lahella nalkakuolemaa. "Kuolooo nalakkaaan". Noh ruuat saatiin kuitenkin tilattua ja syotya, kunnes toinen herrasmiehista lahti metsastamaan vessaa. Ei auttanut kova-aaniset huudahdukset tarjoilijalle, etta "Veski?, Veski? Noh, Veee Seee?" Eipa tarjoilija raukka siita tietenkaan mitaan tajunnut. Sivusta seuranneena ja herran kusihadan tarttuessa jo itseenikin paatin kohteliaasti pelastaa miehen nololta hatapissalta housuihin. Vaikka oikeinhan se olisi savolaisille kuitenkin ollut. 4:n espanjantunnin kokemuksella sain hyvat ohjeet vessaan ja herra paasi tarpeillensa. Mutta tosiaan, vaikka jokaisessa ravintolassa onkin ruokalistat Suomeksikin, niin ei silla silti parjaa. Varsinkaan, jos elekieli on lahinna kasien levittelya ja kummallista huohotusta.

Kohtahan sita pitaa jo palata kotiin ja toihin. On se kylla hienoa. Johan tassa on toimettomana maattukkin.

Etta sellaista. Kuvaton ja aakkoseton teksti. Mutta kayhan se nainkin.

Oppia ikä vähän kaikille

Pönötämme junassa kuuden ”sängyn” looshissa keskipunkilla, mp3 soitin on onneksi kunnossa ja suoltaa suomi-iskelmää korviini ja tuijotusta riittää tietenkin. Ehkä tässä 38 tunnin ja n.3200 km:n Kunming-Peking junamatkalla on jälleen hieman aikaa katua menneitä ja miettiä tulevia, vaikka oikeasti tässä ei kyllä ehdi juuri mitään. Luultavasti syy on kuitenkin miehissä. Nii, se junailu ehkä konkretisoituu paremmin kun miettii, että HKI-ROI väli junalla kestää noin 9 tuntia? Sen kun ajaa kaksi kertaa putkeen edes takaisin on jo melkein samassa :)

Aurinkoisessa, mutta välillä tuulisessa Dalissa läheisen vuoren valloitus siis siirtyi seuraavalle päivälle tuulen takia. Valloituksen siirtymisen jälkeen laadimme netin perusteella seuraavan päivän tuuliennusteen ja totesimme myös seuraavan päivän olevan aivan liian tuulinen. Päätimme siis lähteä illalla syömään sekä muutamalle 3.6 vol% oluelle ja pyytää rahat retkestä seuraavana päivänä takaisin.

Ruokailu onnistuikin mainiosti alkuruokineen kaikkineen, eikä sitä nk. oluttakaan oikein jaksanut kitata ja vähän väsyttikin. Eikun Suunta kämpille päin. Pääsimmekin jo lähes loppusuoralle kun näimme yhden pikku baarin ja päätimme, ikään kuin varuiksi, poiketa hieman sisälle. Sen enempää ympärillemme vilkuilematta suunnistimme tiskille viimeiset oluet mielessämme. Tero avasi ensin suunsa ja ”olut” sana muuttui aivojen ja huulien välillä lauseeksi ”hot water whit rum”.. TÄH! mitä vit… mitäs sä nyt meinaat?? tuumasin. Samaa tuumasi baarimikkokin. Hänen ilmeestään pystyi heti päättelemään, että nyt ei mennyt tilaus ihan perille asti. Vaan siitä ei vielä suomituristi masentunut, normi viittomaelekieli käyttöön ja hommaa eteenpäin.

Tero alkoi osoitella vesipulloja ja mikroaalto uunia sekä hokea, että ”hot water”, minä osoittelin hyllyssä olevaa korkkaamatonta captain morgan rommipulloa ja toistelin lausetta ”with rum”. Rommi osuus meni helposti perille ja pullo aukesi. Siitähän kaadettiin laseihin reilut snapsit ja suomituristien silmä kirkastuivat.. Täällähän saa paukkuihin muutakin kuin kokista!! Seuraavaksi rommilasi matkasikin jo kohti mikroaaltouunia, ennen kuin ehdimme kissaa sanoa. Heittäytymällä saimme baarimikkoa kauluksesta kiinni ja pystyimme estämään virheen. Jatkoimme sinnikkäästi veden ja mikroaaltouunin osoittelemista ja yrittipä Tero kerran kammeta tiskin yli itsekin lämmittämään vettä. Sinnikkyys kuitenkin palkittiin ja baarimikko kaivoi tiskin alta termoskannun, jossa oli luultavasti kuumaa hanavettä. Me näytimme peukkua, koska sillä hanavedellä ei siinä vaiheessa enää ollut merkitystä.

Seuraavaksi saimme eteemme kuumaa vettä ja reilut rommisnapsit, enää puuttui sokeria. Lisää viittoilua sekä paskaa englantia ja kohta oli pussillinen sokeria edessämme. Itse Saimme tietenkin sotkea tuotteet keskenään, tiskin toisen puolen seuratessa silmät pyöreänä, että mitähän hittoa tuostakin tulee?? Vaan hyväähän siitä tuli ja koska siitä tuli hyvää ja koska snapsit olivat reiluja, päätimme tietenkin ottaa toiset. Se onnistui jo ihan kakistelematta ja suomituristien käsijarrunvaijeri napsahti kerrasta poikki! Koska siitä tuli hyvää ja koska snapsit olivat reiluja ja koska baarissa sai itse valita musiikin kiinankieliseltä hakukoneelta, päätimme ottaa kolmannetkin rommitotit. Tarjosimmepa maistiaisia baarimikollekin, mutta hän tyytyi pysymään riisiviinassaan, jota tosin antoi meidän maistaa välillä(pahaa se on kyllä edelleen).

Kotimatkan eteneminen siis oli pysähtynyt tilapäisesti, koska snapsit olivat reiluja, musiikin sai valita itse ja baarissa oli hyvä meno. Tunti siinä yhteensä vierähti ja 30 euroa, kunnes kapteeni oli kaadettu. Menon suhteenkin tarkempi tarkastelu osoitti, että baarissa ei ollut koko aikana Teron ja Kallen lisäksi ketään muita, Ilmakos seura oli hyvää ja snapsit olivat reiluja ja musiikin sai valita itse! Eiköhän lähdetä kun kerran kämpille oltiin menossa. Vaan, missä on Tero?? Katseeni etsi häntä silmien korkeudelta baarin ulkopuolelta, mutta ei näkynyt. Kymmenen metrin päässä ulko-ovesta baarimikko kuitenkin huuteli jotain ja osoitteli katua kohti. No, siinähän se olikin, suomituristi keräsi hetken voimiaan pitkällään kadulla kun ei voi tietää kauanko loppumatka kämpille vielä kestää. Arvaatte varmaan, että seuraavana päivänä ei tuullut ja kohta huomasimme roikkuvamme jossain lasikuitu kopassa vuorenrinteellä ja kiipeilevämme loppumattomia portaita ylöspäin, Pelotti ja puhallutti! Mikä hitto siinä on, että ei voi mennä sinne kämpille jos kerran oli jo vähän niin kuin menossa prkle!! Noh, jos olette Daliin menossa, niin ainakin yhdessä baarissa osataan tehdä rommitoti.

La päivänä aikataulun mukainen neljän tunnin bussimatka siirsikin meidät sitten normaali käytännön mukaisesti kuudessa ja puolessa tunnissa Dalista Kunmingiin. Majoitus kymmenen hengen dormista ja ankara mietintä päälle, että kannattaako tästä lähteä ollenkaan Pekingiin kun ei tiedä, mitä sieltä Japanista tulee kun tuulee oikein kovasti. Tässähän on jo Teron parisuhdelomakin uhattuna kun maa järisee, radioaktiivisia pilviä lentelee ja tulivuoret purkautuu. Ainako pitää olla joku katastrofi päällä kun on maailmalla??

Päätimme Kunmingissa käydä syömässä oikein kunnon nuudelisopat sellaisessa nuudelipaikassa. Kiinanmuurihan siellä oli tietty vastassa. Ensimmäiseen Paikkaan ei päästy edes sisään kun ei ymmärretty tosiamme. Toisen paikan ovelta otin kännykällä kuvan kiinankielisestä ruokalistasta, josta sitten tiskillä osoitimme jotain, mikä maksoi 15 yania/henki. Mitähän se lienee sitten ikinä onkaan, jää nähtäväksi. Tiskillä naureskeltiin ja otettiin yht. kaksi kymppiä rahaa suomituristeilta, mikähän siinä nyt jo meni pieleen.. Ei voi tietää..



Tyhmänä kuitin kanssa sisälle ja tyrkyttämään sitä jokaiselle työntekijälle kunnes tulee nuudelisoppaa nenän alle. Jossain vaiheessa päästiin ihan pöytäänkin asti. Sitten vaan odoteltiin ja kohta oli kummallakin nenä edessä kulhollinen nuudelia, vähän jotain rehuja, pieniä soppaluita sekä 2l:n kulhollinen jotain lientä. Teron kanssa tehtiin antimista nopea johtopäätös, että kaikki vaan tuohon liemeen ja ääntä kohti. Tuskin olimme ehtineet nuudelit heittää liemeen kun tarjoilija tuli jarruttelemaan.. Jälleen meille kiinaa ja tarjoilijalle suomea ja englantia, eikä mitään hajua, että mitä kukakin haluaa!

Sen aikaa jarrutus kuitenkin onnistui, että kummallekin tuotiin toinen kahden litran kulhollinen kuumaa lientä. Nyt oli suomituristien pään päällä niin paljon kysymysmerkkejä, että tarjoilija katsoi parhaaksi näyttää, että miten niitä aineksia sekoitellaan keskenään. Kun vihdoin pääsimme itse puikkojen varteen, kumosimme tietty pöydässä olevaa pippurisekoitusta sekä soijakastiketta useamman annoksen liemen sekaan. Mediumiahan siitä tuli. Vesi tuli silmistä ja nenä vuosi. Lientä oli niin reilusti, että ei millään pystynyt puikoilla kaikkea litkimään. Sattumat tuli kuitenkin syötyä. Kokemuksen lopputulos oli, että jos edes vähän ymmärtäisi, mitä on tilaamassa, voisi syödä hyvän nuudeliannoksen varsin edullisesti. Meidän ei kuitenkaan auttanut muuta kuin mennä Mac Donalsin kautta kämpille.

Tämän ma iltana alkaneen junamatkan valmistelimme päivällä 12”:n (tero) ja 14”:n(Kalle) pizzoilla, alkuruokien kera tietenkin. Siis suolisto täyteen ja pari vuorokautta junassa olemattomassa liikkeessä. Luonnon oma imodium! Siinä syödessämme, ehti kadulla polkusingerin kanssa päivystänyt nainen korjailla Teron maailmaa nähneet reikäiset shortsitkin lähes uuteen uskoon. Kyllähän niillä taas pari reissua tekee! Mahtoi nainen ihmetellä, että miksei tuo hölmö hae tuosta naapurista uusia samalla hinnalla.. Sitä sopii ihmetelläkin, vaan mihin sitä suomituristi omistaan luopuisi! Monella on kiinassa valmistetut housut, mutta monellako on kiinassa korjatut??


Täällä Kiinassa kun ollaan niin blogin, naamakirjan ja monen muunkin sivun toimiminen on vähän niin tai näin, mutta kun Pekingiin pääsemme, ehkä tämäkin teksti julkaisuun päätyy tavalla tai toisella. Reissu lähenee loppuaan ja pe Kallea odottaa kotiinpaluu ja Teroa Kanarian ”lämpö”. Omalta osaltani lopputeksti tuleekin sitten jo kotimaasta jos luonto suo.