Paskantaahan ne naisetkin

Kerrataanpas vähäsen viime aikojen tapahtumia. Ollaan siis päädytty tänne Kiinan eteläosiin Dali-nimiselle paikkakunnalle, kuten Kallen tekstistä käy ilmi. Päästiin perille, ihan kaikista Malesian uhkakuvista huolimatta. Petteri nimittäin saapuikin vasta iltamyöhäisellä. Otettiin siis Kallen kanssa hyvin varovaiset tervetuliaispohjat ja tekaistiin Petterille hieno Welcome-kyltti. Iltahan vaihtui sitten ihan aamuyöksi ja koko ajan mielessä pyöri tuo 5.40 herätys. Lähdettiin sitten ihan vaan parille, ennen kuin havahduttiin puoli viiden aikaan siihen, että toinen meistä nuokkuu pöydässä ja oksentaa baarijakkaralta kadulle. Toinen ihmettelee, että missäköhän hitossa ollaan ja nyt se Petterikin hukkui jo jonnekin. Nyt olisi tarvittu jälleen kerran sitä aurinkomatkojen opasta, joka alkuyöstä olikin seurassamme jonkun aikaa.

Noh, kämpille kuitenkin päästiin ja toinen meistä känniääliöchättäilemään naamakirjaan ja toinen meistä kellariin tunniksi laturiin. Varmaan helpointa ikinä, herättää aikuista kohtalaisesti alkoholia nauttinutta miestä noin lyhyiden känniunien jälkeen. Tai en oikeastaan tiedä, koska minähän nukuin.

Ajoissa kuitenkin ehdittiin, vaikka tiukkaa teki jälleen kerran. Kertaakaan ei ole muuten mennyt melkein 5h:n lentomatka yhtä nopeasti. Paikkansa kun löysi ja silmänsä ummisti, niin heräsikin sitten jo Kiinasta. Tulipahan täydennettyä vähän vajaaksi jääneitä yöunia. Petterikin oli kiilannut itsensä sisään aurinkomatkojen turistiryhmään (vai oppaaseen?) ja viettää nyt turvallisia lomapäiviä Langawin ”lomaparatiisissa”. Noh, pakolliset korttipelit tuli kuitenkin pelattua ja Kalle oli yhtä huono, kuin aina ennekin.

Jahka saimme majoituskuviot Chengdussa kuntoon, saimme varmistuksen asialle, että emme pääsisi tälläkään kertaa sinne Tiibettiin. Maaliskuu on siis ilmeisesti kovin huono aika yrittää sinne. Kiinan valtio kun ei tässä kuussa laske sinne ulkomaalaisia. Jokohan se pitäisi kolmannella kertaa uskoa? Eikai sitä sitten auta, kuin pakata rouva rinkkaan, hypätä junaan ja tulla vaikka kesällä uudestaan. Vitutti kuitenkin.

Chengdustakin sai tosi hyvän kuvan, kun Kallen amiskoulukaveri Pasi oli asunut siellä jo vuoden. Saatiin siis varsin kattava opastus kaupungin kuvioihin. Aluksi mentiin syömään ravintolaan paikalliseen tapaan. Kaikki vaan istumaan pöydän ympärille ja keskellä pöytää porisee iso kattila. Sinne sitten vaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, vatsalaukuista jäädytettyihin sydämiin ja hetki odottelua ja valmista tuli. Siitä sitten vaan ääntä kohti ja odottelemaan elimistön reaktioita. Ei nyt erikoisen hyvää, kun täällä Kiinassa kaikki ruoka maistuu aika pitkälle samalta. Siitä sitten ilta jatkui taas kerran odotusten vastaisesti ihan aamuun asti. Hetkittäin piti kyllä vähän ladata, mutta hyvin meni kuitenkin. Aamulla saatiinkin sitten niitä kaivattuja palautteita elimistöstä, eli ei muuta kuin Kalle imodium-kuurille ja Tero toistuvasti kyykistelemään rei´älle.

Seuraava päivä menikin sitten kaikenmaailman turistihommia hoidellessa. Ostettiin Pasin ja Lilin avustuksella ensimmäisen matkan junaliput ja oli huomattavasti helpompaa kuin yksinään yrittää raapustaa paikallisia merkkejä paperille ja elekielellä täydentää lipunmyyjälle että mitä haluaa. Sekin kun on koettu. Tosin siitä viisastuneena tälle reissulle printtailtiinkin tosiaan nuo junakartat. Sekin vähän helpottaa. Kiitoksia kuitenkin paikallisille oppaille. Hienoa oli ja muistaakseni ihan hauskaakin.

Ai niin tosiaan! Melkein unohtuikin. Enää on turha kenenkään väittää, etteivät naiset käy paskalla. Tuli nimittäin ihan omin silmin nähtyä. Tai noh, enhän minä tietenkään Suomalaisista naisista tiedä, mutta Kiinalaisista tiedän.

Sattuipa nimittäin, niin että kun se kirottu konnari tuli ajamaan läskit ylös, että vaihtoasema lähestyy, niin ajattelin käyväni vielä junassa vessassa. Kunnes sitten yhtä-äkkiä oltiinkin jo asemalla. Noh, ei auttanut kuin pitää väkisin riisiviinavellit sisällä ja kammeta asemalle. Kassit Kallelle ja Tero etsimään vessaa. Sellainen tosiaan löytyikin viime hetkellä, mutta joku oli tietysti lukinnut rautalangalla miesten vessan oven kiinni. Nopea tilannearvio taas, ja totesin leathermanin olevan liian kaukana ja vartijan liian lähellä, joten ei muuta kuin kaulukset pystyssä naisten vessaan. Sepäs olikin kokemus.

Keskellä huonetta oli noin metrin levyinen käytävä ja sen molemmin puolin pieni koroke, johon oli rajattu 4 paikkaa kummallekin sivuille. Paikat olivat rajattu noin 30cm korkealla tiiliseinällä ja käytävän puolelle ”seinää” ei ollut ensinkään. Kumpaankin korokkeeseen oli tehty ns. lantakaukalo, joka kulki etummaisesta paikasta takimmaiseen. Paikoissa kyykisteltiin kaukalon päällä naama menosuuntaan. Eli siis peräseinää ja edellä olevan peräa.. Eikun selkää kohti. Viemärireikä oli takimmaisen paikan kohdalla ja huuhtelumekanismi toimi automaattisesti etummaiselta paikalta noin puolen minuutin välein. Siinä sitten löysin vapaan paikan toisesta loosista. Hävetti vähän saatanasti. Ei muuta kuin kyykkyyn ja kasvot käsien väliin piiloon.

Oli nimittäin tuskaista hommaa, kun en viitsinyt ihan suoraan räjäyttää koko panosta kerralla takana olevan rouvan kasvoille. Samalla yritin pitää kasvot peitossa, väistellä edellä kyykkivän rouvan tuotoksia aina huuhtelumekanismin toimiessa. Ei ollut helppoa. Tosin ei varmaan sillä takanani kyykkivällä rouvallakaan. Harvoinpa sekään sentään pääsee ihastelemaan kunnon Suomalaista krapulapaskaa. Siitäkin kuitenkin suuremmitta kommelluksitta vältyttiin. Kuvaa en kuitenkaan kehdannut jäädä ottamaan, vaikka lähellä olikin. Oliskohan itsekin pitänyt yrittää sitä imodium-kuuria?

Kokemuksen jälkeen päässäni pyöri vain yksi kysymys: Ei hitto, onkohan Suomessakin naisten vessat tuollaisia? Ja sitten pokalla naamalla valitetaan pienistä jarruvanoista kalsareissa.

Noh, toisaalta enää ei tarvitse ihmetellä miksi Suomessa naiset saa käydä miesten vessassa, mutta miehet eivät naisten vessassa. Olkaa huoleti, ei sinne enää ensimmäisen kerran jälkeen haluakkaan.

No nyt ollaan siis täällä Dalissa. Pienehkö Kiinalainen kylä, jossa ei tapahdu juuri mitään. Ihan hienon näköistä on ja se varmaan selittääkin Kiinalaisten turistien järjettömän määrän. Yritimme päästä tänään hieman trekkaamaan tuonne läheiseen vuoristoon, mutta eipä sekään sitten onnistunut. Tietenkään. Tuulee liikaa, jotta sinne voisi ihmisiä päästää. Ei siis muuta kuin huomenna uusi yritys. Seuraava kohdekin pitäisi ihan kohta jo päättää, koska viikon päästä pitää olla Pekingissä odottelemassa konetta Suomeen. Muuten ei mitenkään ehdi parisuhdematkalle Teneriffalle.

Sitä virhettä ei nimittäin hyvittäisi mikään.